Tykkykansa

 Tänään haluan muistuttaa taiteen tärkeydestä, mikä näinä kaupallisuuden aikoina tuppaa helposti unohtumaan, kun viihteellisyys ja rahanteko nousevat etusijalle. Taiteella nimittäin on paljon tärkeämpiäkin tehtäviä kuin viihdyttää ja takoa nopeita voittoja.

Läpi ihmiskunnan historian taiteen tehtävänä on ollut inspiroida yleisöään, herättää ajatuksia, kuvata niin ympäröivää maailmaa kuin taiteentekijän sielunelämää. Sen tärkeitä tehtäviä on myös auttaa taiteen kokijaa ymmärtämään omia tunteita ja tuntemuksia, joita voi joskus olla vaikea pukea itse sanoiksi. Taide toimii myös ajanhengen peilaajana ja usein myös sen hetkisen yhteiskunnan ja yleisen arvomaailman arvostelijana.

Taidetta voi yrittää tulkita objektiivisesti, mutta useimmiten sen kirvoittama kokemus on subjektiivista. Vaikka läpi historian esille nousee teoksia, joita arvostetaan kollektiivisesti, on täysin yksilöllistä miten taideteos itse kutakin puhuttelee.

Koska olet viimeksi syventynyt tutkimaan itseäsi puhuttelevaa maalausta tai veistosta, kuunnellut musiikkia, joka kuvaa sen hetkistä tunnetilaasi, lukenut kirjan tai runon, joka pukee sisäisen maailmasi sanoiksi tai katsonut elokuvan, joka saa sinut ajattelemaan nykyistä maailmaa ja paikkaasi siinä?

Haasta itsesi kokemaan taidetta, jotain sellaista mitä ei löydy suoratoistopalveluista, ja ehkäpä jotain sellaista, jota muut eivät ole vielä arvottaneet puolestasi. Taidetta kyllä löytyy kaikkialta.

Haluankin tähän loppuun jakaa nimettömäksi jääneen suomalaisen henkilön runon, johon törmäsin joku vuosi sitten ja joka muistuttaa minua matkoistani kotimaamme ihmeellisessä luonnossa, etenkin Lapissa.

Tykkykansa

Talven sydämessä elää

Lapin luonto eloaan

kietoen karuuden kauneuteen

se kutsuu minua hangilleen

missä tykkykansa vaeltaa

hiljaa paikallaan

Ei aurinko katsettaan sinne luo

pojille hoikille kuusiston

kun kaamos valtaa maan

ja routa jakaa lempeään

siellä tykkykansa vaeltaa

pimeydessä paikallaan

Pitkiä yöt Lapin nuo

kun valo säästää itseään

mutta siellä rauha ainainen

tuo lämmön vaeltajan sydämeen

missä tykkykansa vaeltaa

kylmyydessä paikallaan

Vaan revontulten alle pian käy

koura ahneuden rajattoman

koskemattomuutta tuota ikuista

uhkaa vain ihminen saasteillaan

kauanko tykkykansa vaeltaa

rauhassa paikallaan?